08.01.2020

Metsää voi hoitaa monella tavalla

Talousmetsän pitäminen jatkuvasti metsäisenä edistää eläinlajiston sekä vesistöjen hyvinvointia. Hyvin suunnitellut hoitotoimenpiteet tuovat etuja myös metsänomistajalle. Kuvan metsä on kuvattu Varkaudessa.

Metsänomistajat nauttivat luonnossa liikkumisesta, mutta odottavat myös muita etuja metsästään. Eri metsänhoitotavoista käydään vilkasta keskustelua, jota metsälainsäädännön muutokset ohjaavat. Biologi Risto Sulkava näkee, että metsän jatkuvasta kasvatuksesta ei ole tarjolla riittävästi tietoa metsänomistajien käyttöön. Hänen järjestämillään luennoilla keskustellaan metsänhoidon menetelmistä ja pohditaan niiden vaikutuksia luontoon sekä talouteen.

Heinäveden Vihtarin kylällä asuvalla Risto Sulkavalla luonto on ollut aina lähellä. Niin hänen työssään biologina, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana sekä nyt Vihtarin tilan isäntänä. Hän toimii myös Heinäveden luonnonystävien puheenjohtajana ja vie sitä kautta luonnonsuojelua alueen asukkaiden tietoisuuteen.

Vihtarin tilan perinteisen pihapiirin keskus on 1800-luvulla rakennettu päärakennus. Sulkavan ulkoilumaastot löytyvät tilan perinneympäristöstä sekä metsistä, joissa hän käy päivittäin ulkoilemassa, välillä koira seuranaan. Talvikaudella omasta metsästä kaadettujen polttopuiden pilkkominen klapeiksi on osa arkea, talon uunit kun lämpenevät puulla. Myös metsänhoito vaatii säännöllistä suunnittelua.

–Tulevien hakkuiden kilpailutus on käynnissä, Sulkava toteaa.

Vihtarin tila on Suomen luonnonsuojeluliiton perintölahjoituksena saama maatila, jolla sijaitsee 206 hehtaarin luonnonsuojelualue. Maakunnallisen maisema-alueen niittyjä laiduntavat hiehot ja lampaat. Vihtarin tilan omistajat Risto ja Jaana Sulkava ovat järjestäneet lammaspaimenviikkoja Pirteä Pässi -nimisen yrityksen kautta kesästä 2017 lähtien, mikä on samalla osa alueen maiseman ja perinnebiotooppien hoitoa.

Metsät ovat olleet Sulkavalle aina tärkeitä luontoympäristöjä. Erityisesti hän kertoo nauttivansa pohjoisista metsistä, komeista kuusikoista sekä Lapin männiköistä. Pitkän biologiuran jälkeen hänestä tuli myös metsänomistaja. Sulkava kokee, että hänen ajatusmaailmaansa se ei ole muuttanut.

–Ymmärsin, miten helppoa luonnon huomioiminen ja taloudellinen ajattelu oli yhdistää.

Metsälainsäädäntö mahdollistaa
vapaamman metsänkäytön

Vihtarin tilan talousmetsiä hoidetaan jatkuvan kasvatuksen menetelmin. Samalla se toimii luonnonsuojelun sekä maisemanhoidon mallitilana. Yhteensä Sulkavalla on metsää hoidettavana 300 hehtaarin verran. Metsän kasvatuksessa ei käytetä avohakkuita, vaan alueet ovat jatkuvasti metsäisiä.

Eläinlajisto on monipuolinen, metsässä voi nähdä kuukkelin, lapinpöllön sekä eri tikkalajeja. Suojelu-alueella sijaitsee neljä eri järven rantaa ja erityisesti Kiiskilampi on vesilintujen sekä lahopuuriippuvaisten lajien suosiossa.

Sulkavan mukaan jatkuva kasvatus tuo etuja sekä vesistöille että ilmastolle. Hän kertoo, että esimerkiksi kotimaiset kanalintukannat sekä hömötiaiset ovat vähentyneet avohakkuiden seurauksena. Avohakkuiden vähentäminen säilyttää lisäksi metsän virkistysarvoja. Tiheässä taimikossa tai metsään syntyneellä aukolla ei marjastaminen tai metsästys houkuttele.

Suomessa avohakkuisiin perustuva jaksollinen metsänkasvatus on ollut yleinen metsien käsittelytapa. Viimeisten vuosikymmenten aikana laki on estänyt muiden menetelmien hyödyntämistä. Vuonna 2014 päivitetyn metsälainsäädännön mukaan metsänomistajalla on laajempi mahdollisuus valita eri metsänhoitotavoista. Metsänhoidossa voi hyödyntää myös jatkuvaa kasvatusta ilman avohakkuita.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei uudisteta ja kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsiköissä on monen ikäisiä puita, joista poistetaan osa kerrallaan. Merkittävä osa metsänomistajista on kiinnostunut käyttämään jatkuvaa kasvatusta ainakin osassa metsiään.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä jää hakkuun jälkeen aina puustoiseksi, ja uusia puita nousee alikasvosreservistä ja lisää syntyy luontaisesti. Jatkuvalle kasvatukselle on ominaista ajattelun ja toiminnan joustavuus tavoitteiden, tilanteen ja metsän edellytysten mukaan.

Metsänomistaja 2020 -tutkimus
valottaa tulevaisuutta

Suomessa on 350 000 perhemetsätilaa, joilla omistajia on vähintään kaksinkertainen määrä. Perhemetsänomistajat omistavat Suomen metsämaasta 60 prosenttia ja he myyvät teollisuudelle 80 prosenttia sen tarvitsemasta kotimaisesta puusta. Perhemetsänomistajien metsissä kasvaa 70 prosenttia suomalaisen puuston kasvusta.

Luonnonvarakeskus teetti viime vuonna laajan Metsänomistaja 2020-tutkimuksen, jonka tulosten analysointi julkaistaan keväällä 2020. Taustalla oli metsänomistajakunnan muutokset sekä metsäteollisuuden kehitys, kuten lähiajan suurinvestoinnit. Tutkimuksessa selvitettiin myös millainen rooli metsänomistajalla voisi olla ekosysteemipalvelujen tuottajana.

Metsänomistaja 2020 -tutkimusta johti Helsingin yliopisto ja lisäksi siinä olivat mukana Luke, Pellervon taloustutkimus ja Työtehoseura. Tutkimusta rahoittivat maa- ja metsätalousministeriö, Suomen Metsäsäätiö ja Metsämiesten Säätiö sekä tutkimukseen osallistuvat organisaatiot.

Alkaneen vuosikymmenen metsänomistajat joutuvat painimaan erilaisten metsänhoitotapojen parissa. Toisaalta virkistysarvo sekä ympäristökysymykset ovat merkittäviä, mutta myös taloudelliset kysymykset vaikuttavat päätöksentekoon. Sulkava pitää taloudellisuutta yhtenä metsän jatkuvan kasvatuksen etuna. Hänen mukaansa menetelmää käyttämällä metsänomistajan tulot voivat olla yhtä suuret kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Metsän jatkuvassa kasvatuksessa voidaan välttyä Sulkavan mukaan metsän uudistuskuluilta sekä säästää metsänomistajan työmäärää.

–Omat kokemukseni metsänhoidosta kertovat, että menetelmä toimii.

Kursseilla mahdollisuus
syventää metsäosaamista

Erilaiset luontoon liittyvät luennot sekä metsänomistajien neuvonta on osa Sulkavan työtä. Luennoilla hän hyödyntää laaja-alaista kokemusta muun muassa eri ympäristötyyppien ennallistamisesta sekä eri eläinlajien erityisvaatimuksista.

Metsän jatkuvaa kasvatusta on Sulkavan mukaan tutkittu Suomessa, mutta hän on huolissaan siitä, ettei tieto välttömättä tavoita metsänomistajia. Hän on järjestänyt luentoja muun muassa yhteistyössä kansalaisopistojen kanssa ja pitääkin sitä hyvänä tapana välittää tietoa aiheesta.

–Luennoilla keskustellaan ja asioita saa kyseenalaistaa.

Jos metsät ja niiden hoito kiinnostaa laajemmin, voi aiheeseen perehtymistä jatkaa pidemmällä metsän jatkuvan kasvatuksen kurssilla. Sulkava kertoo, että kurssilla tehdään vierailu Vihtarin tilan maastoon ja tutustutaan eri kasvuvaiheessa oleviin metsäalueisiin. Luonnossa osallistujat voivat havannoida esimerkiksi miltä luontaisesti syntyneet puuntaimet näyttävät. Metsässä on huomioitu erityisesti riistan ja muun eläimistön tarpeet.

–Osallistujat voivat myös konkreettisesti nähdä, miten pienillä vaikuttavilla keinoilla voi säilyttää luontoarvoja taloudellisesta tuloksesta tinkimättä, Sulkava toteaa.

Seuraava luento järjestetään Varkaudessa Soisalo-opiston kamarimusiikkisalissa 18. tammikuuta. Kahden tunnin aikana osallistujat saavat tietoa ilman avohakkuita toteutettavasta metsätaloudesta ja metsän biologiasta. Tilaisuus on maksuton.

Riika Paukkonen