Kotikuuset kunnioittavat yhä kotiseutuja

Varkauden Puurtilassa syntynyt Ensio Liukko on ollut tekemisissä puiden kanssa läpi elämän. Ensin suurperheen lapsena kotitilalla, jossa hän sai olla mukana istuttamassa puita omalle tontille. Puurtilan koulua käydessään 1940-luvulla oppilaat osallistuivat taimenistutukseen lääkäri Salmisen tilalla Kuntorannassa.

–Vuonna 2008 istutin vielä 1 500 tainta vaimoni siskon tilalle.

Metsäalan ammattilaiseksi Liukko kasvoi työskenneltyään ensin 10 vuotta kemianteollisuuden parissa, yli 45 vuotta A. Ahlströmin palveluksessa ja 1960-luvulla vaneriteollisuuden tutkimuslaboratoriossa sekä metsäteollisuuden tutkimusosastolla. Pihakuusista Liukon mieleen ovat jääneet erityisesti Unnukan Käränkän saaressa seisovat kuuset. Veljekset Lauri ja Aarne Keinänen olivat mukana jatkosodassa. Miesten kohtalona oli kaatua sodassa ja heidän kunniakseen saareen istutetttiin kaksi havupuuta, jotka seisovat yhä Unnukan rannalla.

–Miehet olivat perhetuttujamme, he kuolivat vain kahden viikon välein, 24- ja 27-vuotiaina.

Kotikuusilla kunnioitettiin
Suomen itsenäisyyttä 1967

Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 kylvettiin Itsenäisyyden kuusi, joka istutettiin vuonna 1931 Helsingin Kaivopuistoon Suomen Tasavallan eduskunnan kunniaksi. Sekä Itsenäisyyden kuusen että muistokiven lahjoitti pääkonsuli Rudolf Ray.

Muistokiven paljastustilaisuudessa esitettiin Leevi Madetojan tilaisuutta varten säveltämä kappale Suomen itsenäisyyden kuusi, johon Rudolf Ray on laatinut sanat. Muistokivessä esiintyy useita lauseita, runoja sekä Rudolf Rayn itse suunnittelema vaakuna, joka on vaihtoehtoinen versio Suomen leijonavaakunasta. Muistokivessä on kuvattu musta karhu ja sen yläpuolella vapauden soihtu. Etupuolella on lahjoittajan luoma tunnuslause ”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto”. Takasivulle on kirjattu teksti ”Kuusi edustaa myös Suomen kansan aarreaittaa Suomen metsiä”.

Vuosikymmenten aikana Itsenäisyyden kuusi sai jälkeläisiä ympäri maata, sillä sen siemenistä kasvatetiin Kotikuusia. Tämä toteutettiin Rudolf Rayn toiveiden mukaisesti. Suomen täyttäessä 50 vuotta SOK:n osuuskauppajärjestön kampanjassa istutettiin yli 30 000 Kotikuusta. Osuuskaupat lahjoittivat vuonna 1967 kuusentaimia läheisille kouluille ja lisäksi niitä myytiin kuparisen laatan kera itsenäisyyden kunniaksi. Tavoitteena oli itsenäisyyden juhlavuotta kunnioittavan puun istututtaminen julkiselle paikalle tai kotipihaan. Kotikuusia istutettiin erityisesti helluntaina 14. toukokuuta 1967.

Mahtava Kotikuusi
on ollut osa leppävirtalaista
pihapiiriä vuosikymmenten ajan

Ensio Liukko esittelee yhtä leppävirtalaista Kotikuusta tuttaviensa luona Lyytikkälän sukutalon pihassa Takkulan kylässä. Tilan asukkaat Jukka ja Leena Lyytikäinen ovat saaneet nauttia mahtavasta pihapuusta yli 30 vuotta, ajan jonka he ovat isännöineet pihapiiriä. Kotikuusen istuttivat vuonna 1967 Jukka Lyytikäisen vanhemmat Riitta ja Jussi Lyytikäinen. Vierailullamme Lyytikkälässä Ensio Liukko intoutuu laulamaan tuvassa Kotikuusen kunniaksi Peräseinäjoen kanttorin Juho Rannan säveltämän ja sanoittaman laulun Kotikuusi.

–Tätä laulua laulettiin usein Puurtilan Laulajat ry:n kuorossa, Ensio Liukko muistelee.
Jukka Lyytikäinen kertoo olleensa 10-vuotias, kun Kotikuusen taimi lapioitiin pihan multiin. Kotikuusi haluttiin sijoittaa näkyvälle paikalle, aitan nurkalle. Tilalla on harjoitettu maataloutta vuosisatojen ajan ja päärakennusta ympäröivät yhä viljellyt pellot. Jukka Lyytikäisen mukaan puun sijainti oli siihen aikaan ainoa sopiva, sillä pellot ja kasvimaat rajoittivat sen sijoitusta. Hän kertoo olleensa mukana istuttamassa useita pihapuita, myös vaahteroita ja koivuja.

Tuuhea 50-vuotias Kotikuusi on tarjonnut leppävirtalaisen maatilan pihassa suojaa niin pikkulinnuille kuin suuremmillekin siivekkäille. Latva on toiminut varisten suosittuna tähystyspaikkana.

–Ukkini kertoi, että kuusesta näkee kuinka varikset ovat siinä istuneet, Jukka Lyytikäinen kertoo.

Lyytikkälän Kotikuusella on mittaa 19 metriä ja on arvioitu, että se olisi vieläkin pidempi ellei se olisi saanut vaurioita vuosien aikana. Kuparinen muistolaatta on sijainnut aluksi puun vierellä, mutta sen kasvettua on se siirretty viereisen aitan seinälle. Valtavan kotikuusen oksat hipovat jo aitan huopakattoa, joten talon isäntäpariskunta on suunnitellut puun kaatoa ensi vuodelle. Juhlakuusiperinnettä Lyytikäiset pitävät hyvänä asiana.

–Kotikuuset ovat nostaneet Suomen itsenäisyyttä esiin ja ne ovat herättäneet ihmisiä pohtimaan juhlavuoden teemaa, Leena Lyytikäinen kuvailee.

Lyytikäiset ovat olleet mukana ENO-verkkokoulun tuki ry:n projektissa, jossa on videokuvattu Kotikuusia ja niiden ympäristöä eri puolilla Suomea. Projektin aikana on kartoitettu Kotikuusia vuodesta 2014 lähtien ja tietoja on saatu yli 200 paikkakunnalta. Kotikuusista on tuotettu verkossa katsottavissa oleva sarja ”Kotikuusta etsimässä”, jossa esitellään myös Lyytikkälän Kotikuusi. ENO on kestävän kehityksen verkkokoulu, joka toimii 150 maassa. Yksi sen näkyvimpiä toimintoja on puiden istuttaminen.

Juhlakuusiperinne
jatkuu

Juhlakuusiperinnettä on herätelty tämän vuoden aikana henkiin eri puolilla maata. Leppävirran kirkon puistoon istutettiin Tulevaisuuden kuusi 2. syyskuuta Maaseutuparlamentin yhtey-dessä. Tulevaisuuden kuusi -kampanjan tavoitteena on että mahdollisimman moni juhlistaisi satavuotiasta Suomea istuttamalla juhlavuoden puun. Tulevaisuuden kuusi -kappale on lähetetty kaikille Suomen kouluille ja kuoroille laulettavaksi.

Kampanjan keskiössä ovat lapset ja nuoret, tavoitteena onkin vahvistaa heidän suhdettaan luontoon ja metsiin. Kampanjan organisoija ENO-verkkokoulun tuki ry on haastanut mukaan niin kouluja kuin yhdistyksiä ja yrityksiä ympäri maapalloa. Perinteen mukaan juhlakuusia istutetaan yksittäin ja metsiköiksi. Tulevaisuuden kuusi -juhlapaketteja kuparilaatalla ovat myyneet 4h-nuoret ja niiden tuotto menee Suomen kulttuurirahaston alaisuuteen perustettavaan rahastoon lasten ja nuorten metsä- ja ympäristökasvatukseen.

Lähde ja lisätietoa:
http://kotikuusi.enoprogramme.org

Teksti ja kuva: Riika Paukkonen

 

Kotikuusi

1.
Kotikuusen kartanolle
esi-isämme istuttivat,
sitä iloksi itsellensä
sekä lapsille hoitelivat
ja se kasvoi
kauniiksi puuksi,
missä lintuset laulella voi,
sen varjosssa vilpas on olla
ja se tuulilta turvan toi

2.
Ei onnen päiviä aina
tämä kuusemme nähnyt, ei,
näki kalvan kalskeen ja
kuinka vilu viljan pelloilta vei
Mutta allansa istuville
Sepä neuvoja kuistakata ties
ja sen juurilta uusin toivein
taas lähtenyt on moni mies

3.
Ja kun suureksi
kasvaa jaksoi,
Niin se ollut on turvamme;
Ja niin monta jo
myrskyä, hallaa
Se on suistanut soiltamme.
Siis terve, terve sä kuusi,
Satavuotias onnemme puu!
Sua kaataa ei saa kirves,
Väkivalta, ei vaara muu!

Säv., san. Juho Ranta

 

kuusi1.jpg

Lyytikkälän sukutalon pihassa Leppävirran Takkulassa kohoaa kaunis ja tuuhea Kotikuusi, joka istutettiin Suomen täyttäessä 50 vuotta. Kotikuusen läheisyyteen asetettiin perinteisesti kuparilaatta, jossa luki: ”Kotikuusi istutettu vuonna 1967, jolloin Suomi oli ollut 50 vuotta itsenäisenä valtakuntana.”