Sosiaalisen median tarinoita ja yhteisöllisyyttä

Sosiaalisen median tutkija ja verkkoyhteisöjen luoja Jarno Alastalo haluaa uskoa sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan hyvään. Lieveenä esiintyy myös vahingollisia ja rikollisiakin asioita ja erilaista mielikuvien tarjoamista. Joku suosituksi noussut ilmiö tai sosiaalisessa mediassa vaikuttava ihminen voi olla harkitun luomisen tulosta tai yllättäviä yhtälöitä. Ihmiset ovat kuitenkin se sosiaalinen puoli ja verkossa tapahtuvat ongelmat ovat usein loppujen lopuksi sosiaalisia ongelmia.

Tukea ja trollausta

Jarno Alastalo on ollut luomassa erilaisia verkkoyhteisöjä ja keskusteluryhmiä. Hän uskoo, että verkkoyhteisö ja mielen hyvinvointi voi kohdata, on olemassa yksinäisiä sekä luonteeltaan introvertteja ihmisiä.

–Verkkoyhteisö voi olla paikka, jossa ihmiset saavat turvallisen anonyymisti kertoa sellaisia tarinoita, joita he eivät uskaltaisi kertoa kavereilleen tai ei ole ketään, joka kuuntelisi. Jokainen haluaa kuulua johonkin ja olla osana jotakin yhteisöä, ryhmää, heimoa tai jengiä. On myös vahingollisia yhteisöjä, joissa voidaan jakaa neuvoja ja tukea vaikka huumeiden käytössä tai syömishäiriössä ja silloin se on tuhoisaa.

Alastalo nimeää trollaukseksi sen, että joku tarkoituksella tai jossain tapauksissa vahingossa provosoi keskustelua. Ja jos siitä seuraa reaktioita, on trollaaja voittanut. Sosiaalisessa mediassa tapahtuu myös varsinaisia identiteettivarkauksia, huijauksia tai niiden yrityksiä ja julmaa kiusaamista. Lisäksi on asioita, joista ei tiedä, ovatko ne totta vai muunneltua ja netissä kaikki leviää nopeasti. Tunteisiin vetoaminen toimii hyvissä ja huonoissa asioissa. Halutaan myös vaikuttaa asioihin, joita pitää tärkeinä. Julkkiksilla on mahdollisuus olla näkyvämmässä roolissa ja joku tekee myös propagandaa.

Sosiaalinen media on kanava monelle asialle, mitä tapahtuu, jos ei ole siellä mukana?

–Monia tapahtumia ilmoitetaan esimerkiksi vain Facebookissa, eikä muisteta, etteivät kaikki siellä ole. Sosiaalisen median annissa on paljon hyvää, mutta myös paljon kuraa eli samalla voi säästyäkin joltakin. Välillä voi myös pitää sometaukoa, kommentoi Alastalo.

Nettipoliisina toiminut Fobba on todennut nuorten olevan netissä avoimempia, sen sijaan aikuiset lähtevät helpommin pöyristelemään ja teeskentelemään.

–Netti mahdollistaa sekä samankaltaisten ihmisten että itsensä löytämisen ilman koko identiteetin paljastamista. Verkko voi tarjota turvallisen tavan olla avoimesti utelias, toteaa Alastalo.

Tubetuksen suosio

Sosiaalisen median ilmiöitä tutkiessaan Alastalo kuvaa tubettajia nykyajan rokki-staroiksi ja toisaalta ihmiset pääsevät tirkistelemään videoiden kautta tavalliseen olohuoneeseen. Osa tubettajista on hyvin vastuullisia siinä, mitä kuvaavat tai mitä videoilla näkyy, koska seuraajat voivat olla kymmenvuotiaita.

–Sisältö on kuningas, mutta konteksti on kuningatar. Konteksti eli asiayhteys on tekijälleen merkityksellinen. Ja me katsojat tai lukijat tulkitaan niitä. Julkaistessaan jotain kannattaa keskittyä siihen, mikä koskettaa tunnetta.

Sosiaalisessa mediassa on esikuvia ja ajatusjohtajia, joihin voi olla vuorovaikutuksessa.

–Moderneja leirinuotioiden tarinankertojia. Tarinoiden avulla voi ohjelmoida mieliä. Sosiaalisen median vaikuttajat ovat nykyisin tärkeämpiä kuin Seiska-lehden julkkikset. Välttämättä tärkeintä ei ole se ensimmäinen, joka lähtee seuraamaan toisen julkaisuja vaan se, joka kertoo niistä eteenpäin, sanoo Jarno Alastalo.

Imagoa ja mainostusta yhdistetään myös sosiaaliseen mediaan. Jotkut yrittäjät tai verkkokaupat näkevät paljon vaivaa ja ottavat riskejäkin. Ajankohtaisiin aiheisiin yhdistetään huumoria ja kannanottoja ja meemit ovat yksi tapa vaikuttaa, otetaan kuva ja lisätään teksti eri asiayhteydestä.

Kestosuosiossa ovat kissavideot.

– Niihinkin liittyvät tunteet ja kissat ovat salaperäisiä ja outoja.

Teksti ja kuva: Tiina Kontro-Heiskanen

Alastalo.jpg

Jarno Alastalo pitää luentoja ja on kirjoittanut kaksi kirjaa sosiaalisesta mediasta.